Yllä kannusruoho (Linaria vulgaris), kaunis luonnonkukka tekee paluuta pihapiiriimme, josta se oli pitkään kateissa. Lapsena imimme mettä sen kukan kannuksesta. Kukkii elokuun alusta. Syksyisin kerään sen siemeniä tienvarsilta kaupungista ja levitän keväällä heinikkoihimme.
Ukontulikukka (Verbascum thapsus) yllä on kaksivuotinen ja osassa Suomea alkuperäinen luonnonkukka, joka kukkii kesä-heinäkuussa. Naapurilta sain luvan siirtää sitä tienvarresta hänen maaltaan puutarhaamme. Neljä siirtämääni nupullista kasvia selvisivät hyvin ja kukkivat, mutta jäivät alle metrin korkuiseksi. Viime kesänä siirtämäni kukan siemenet eivät itäneet tänä vuonna - ehkä joskus myöhemmin, sillä niitten siemenet voivat uinua vuosikausia. Nyt toin myös ensi kesänä vasta kukkivia lehtiruusukkeita.
Tummatulikukka (Verbascum nigrum) yllä ja alla on ukontulikukan harvinaisempi sukulainen. Viime vuonna heinäkuussa kylvin Niittysiemenestä tilaamiani siemeniä ja nyt yksi taimi kukki elokuun alkupuolella, toinen itänyt kasvatti ison lehtiruusukkeen. Enempää ei ilmestynyt, mutta tämä kukkinut oli uljas lähes parimetrinen. Arkeologeille tulikukat ovat "arkeofyyttejä" eli niitä kasvaa usein vanhoilla asutuspaikoilla. Kylvin nyt elokuun alussa lisää tummatulikukkaa ja uutta tuttavuutta purppuratulikukkaa, joka voi olla valkoinen tai punainen.

Pihakäenkaalin (Oxalis fontana 'Rufa') lehdet ovat samanlaiset kuin villillä käenkaalillakin, mutta tumman viininpunaiset. Se leviää ympäri pihaa helposti - etenkin, jos unohtaa leikata siemenkodat pois - ja kasvaa pienissäkin kivenkoloissa. Pienet kukat ovat ällistyttävän keltaisia viininpunaisia lehtiä vasten.
Pensashanhikki (Dasiphora fructiosa) yllä alkoi kukkia myöhään, koska olimme unohtaneet joitain vuosia sitten istutetut taimet heinikon sisään. Toisen siirsin eri paikkaan, joka taitaa olla sille liian kuiva eikä se vielä ole kukkinut. Entiseen paikkaan jäänyt aloitti kukinnan, kun saimme viimein heinät sen ympäriltä pois. Pensashanhikki kasvaa puistoissa isoiksi pensaiksi - meidän taimillamme on siihen vielä matkaa, mutta niitten hoito onkin täysin päässyt unohtumaan. Muutenkin puutarhafilosofiani on se, että kasvien tulee tulla toimeen omillaan. Multa siellä on erinomaista ja kosteutta tuntuu riittävän. En kastele muita kuin vastaistuttamiani kasveja - niitäkin vain muutaman päivän ajan.
Kultahelokki (Oenothera tetragona) yllä. Naapurilta saatu viime vuonna. Kukki nyt ensimmäistä kertaa heinäkuun lopulta. Taisin saada yhden taimen ja nyt niitä oli useampia yli kaksimetrisen lipstikan puristuksissa lautakehikossa. Olin unohtanut sen kokonaan ja vasta keltaisten kukkien avauduttua huomasin ne.
Kuisma yllä, joko särmäkuisma (Hypericum maculatum) tai mäkikuisma (Hypericum perforatum). Kumpaakin esiintyy pitkin puutarhaa ja heinikkoja, unohdin tarkistaa onko varsi kulmikas, kuten särmäkuismalla. Aiemmin sitä oli paljonkin pihapiirissämme, välillä melkein poissa, mutta nyt se on taas palaamassa, kun olemme alkaneet raivata heinikkoja. Kukkapenkeistä jätän sen aina kitkemättä ja palkkioksi saan kullankeltaisia kukkia elokuussa, kun kukkapenkin muut kukat ovat ehkä jo nuukahtaneet.
Yllä kultapiisku (Solidago virgourea), joka kasvaa pitkin metsiä ja tienvarsia ja kukkii elokuussa. Siirsin sitä puutarhaan, sillä se näyttää hyvältä sielläkin. Ensi kesänä lisää, koska nämä selvisivät muutosta. Yrttitarhan sivulla sanotaan: "Kotoinen kultapiiskumme sopisi hyvin puutarhoissa kasvatettavaksi jalostettujen muotojen sijasta. Vaikka kultapiisku metsässä kasvaessaan on yksivartinen ja niukkakukintainen, puutarhassa siitä tulee näyttävä monihaarainen ja rehevä perenna. Sille sopii kalkkipitoinen hiekkainen laiha tai keskiravinteinen maa ja aurinkoinen kasvupaikka. Kultapiisku on hyvä perhoskukka, joka houkuttelee mm. kultasiipiä medenkeruuseen." Pietaryrtti on kultapiiskun lisäksi toinen tienvarsien keltainen kukka, jota aion siirtää kukkapenkkiin.
[Solidago canadensis]Keltaisten kukkien klaanissani on myös kultapiiskun kanadalainen sisar eli kanadanpiisku (Solidago canadensis), joka kukki vasta syyskuun lopussa mökillä käydessäni. Sain sitä kesällä naapurista. Luulin sen loukkaantuneen muutosta, koska se ei vielä elokuussa kukkinut kotomaisen piiskun kanssa yhtä aikaa, mutta se onkin syksyn viimeisimpiä kukkijoita. Sitä näkyykin mahtavina pensaina talojen pihoilla syys-lokakuulla.
Rätvänä (Potentilla erecta) yllä on myöskin tienvarsien kasvi, mutta kokeilin, miltä se näyttäisi kukkapenkissä ja se alkoi kukkia.
Suikeroalpi (Lysimachia nummularia) yllä. Se on sitkeä maanpeittokasvi, jota pihassa on jo pitkään kasvanut. Olen sen rönsyjä asetellut istuttamieni kasvien ympärille ja yllättävän hyvin se on asettunut asumaan. Kitkiessäni rikkaruohoja löydän sitä aina sieltä, minne sitä olen laittanutkin, vaikka luulin sen kadonneen.
Yllä syyskaunosilmä (Coreopsis verticillata), jota sain heinäkuussa yhden kasvin ja se innostui kukkimaan elokuun alussa muutosta huolimatta. Se kuulema leviää itsestään. Toivottavasti.
Voikukka (Taraxacum officinale) onkin hieman väärässä joukossa tässä, sillä kaikki muut keltakukkien klaanilaiset näyttävät kukkivan myöhemmin kesällä. Voikukka on siitä hyvä, että se on kaunis, eikä sitä tarvitse mitenkään hoitaa vaan ajaa ruohonleikkurilla pois nurmikolta tai kitkeä kukkapenkistä. Emme sitä nurmikolta muuten pois vainoa. Muita aikaisia keltaklaanilaisia ovat puutarhassamme ainakin kullero, krookus ja kevätesikko.
Lisää keltaisia kukkia - more yellow flowers:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti